Tervetuloa

Ensimmäinen aihe on opinnäytetyöstäni, jonka tein 2021. Minua kiinnostaa urheilijakeskeinen valmennus holistisen ihmiskäsityksen näkökulmasta. Työhön on mielenkiintoista palata aina silloin tällöin, koska aihetta edelleen työstän jokapäiväisessä työssäni. Lisäsin tähän blogiin myös työelämän näkökulman. 

Urheilijakeskeinen valmennus on yhteistyötä

Urheilijakeskeinen valmennus vaatii sekä valmentajalta että valmennettavalta toimivaa yhteistyötä ja dialogia. On äärimmäisen tärkeää, että valmentaja tuntee valmennettavansa. Valmentajan tulisi luoda oppimis- ja harjoitteluympäristö, jossa urheilija tai normi Matti/Maija Meikäläinen pystyy hyödyntämään resurssit optimaalisesti ja haluaa oppia paremmaksi urheilijaksi ja liikkujaksi. Koutsin yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin auttaa urheilijaa löytämään sisäinen motivaatio ja sisäiset henkiset resurssit. 

Tämä pätee myös työelämään. Esihenkilöiden tulisi antaa sellaiset edellytykset työntekijöille, joissa he onnistuvat ja pystyvät toimimaan yritykselle parhaalla mahdollisella tavalla. Työntekijä on yrityksen kasvot, sehän me tiedetään. Työntekijä on se lenkki, jonka asiakas liittää yritykseen. Jos lenkki on heikko, ei asiakas palaa saatuaan kyseenalaista palvelua. Jos taas työntekijä on parasta a-luokkaa, palaa asiakas siitäkin huolimatta, että joutuisi maksamaan jopa vähän lisää.

Muistan kun lapsena harrastin useampaa lajia 90-luvulla. Koutsien tyyli oli enemmän käskevä. Valmentaja oli auktoriteetti, jota ei kyseenalaistettu helposti. Näin myös aiemmin työmaailmassa. Koen, että Suomessa hierarkkisuus on laskenut tasaisesti, esihenkilö on ihan vaan vaikka Matti tai Maija, ei Mr. tai Mrs/Mlle Virtanen, kuten vaikka Ranskassa. Ranskassa töissä ollessani tämä ero Suomeen oli aika huima. Mutta maassa maan tavalla 🙂

Nyt työssäni liikunta-alalla pääpaino on ihmisissä, jotka eivät ole eliittiurheilijoita olympialaisista. Silti sama urheilijakeskeinen valmennus pätee ihan normiliikkujiin. Mitä sitten holistinen ihmiskäsitys on?

Holistinen ihmiskäsitys: ihminen on enemmän kuin osiensa summa

Aristoteles väittää että ihminen on enemmän kuin osiensa summa ja tämä on universaalisääntö holismille. Kuten Miller ja Koegel (2003) tarkastelevat, holismin kasvatuksellinen näkökulma keskittyy terveelliseen kasvuun. Avain kokonaisvaltaiseen kasvuun on omistautuminen henkilön koko kokonaisuuden kehittämiseen. 

Suomalaisen filosofin Lauri Rauhalan mukaan ihmisen olemassaolo jäsentyy tajunnallisuuden, kehollisuuden ja situationaalisuuden muotona. Tajunnallisuus on psyykkis-henkinen olemassaolo, kehollisuus on olemassaolo orgaanisena tapahtumana ja situationaalisuus on suhteina todellisuuteen.Situaatio eli elämäntilanne on se osa maailmaa, johon jokaisella meistä on oma ainutkertainen suhde. 

Se pyrkii tuomaan esille kokemusten arvostamisen ja niiden yhdistämisen tärkeyden. Tässä yhteydessä voitaisiin puhua myös valmentajan ja valmennettavan “kumppanuusälystä” ja “kumppanuusluovuudesta”. Tämä tarkoittaa ihmisten auttamista ymmärtämään itseään, muita sekä luontoa ja elämää. 

Myös hyvä yritys kommunikoi työntekijöiden kanssa ja kehittää toimintaansa heidän kanssa. Samanlaista kumppanuusälyä ja luovuutta voi parhaassa tapauksessa olla heidän välillään. 

Holistinen valmennussuunta

Tärkeää on panostaa urheilijan tai liikkujan hyvinvointiin. Strateginen suunnittelu pitkälle aikavälille on tärkeää, jotta vältetään ylikunto tai toiselta nimeltään alipalautuminen. Valmentajan tulisi valmentaa koko ihmistä, tarkoittaen, että huomio ei ole vain tekniikoissa ja motorisissa taidoissa vaan myös elämäntaitojen koutsaamisessa, kuten ymmärryksessä, tunteiden käsittelyssä, sosiaalisissa kanssakäymisissä ja ihmissuhdetaidoissa ylipäänsä. Näin henkilö voi kehittyä muutenkin kuin fyysisesti. Kognitiivinen, sosiaalinen ja tunnepuoli otetaan huomioon valmennuksessa. Puhutaan myös itsesäätelytaidoista. Tämä on erittäin tärkeää, koska mentaalinen stressi ja vaikkapa epäterveelliset elämäntavat ovat johtaneet esimerkiksi painonhallinnan ongelmiin.

Ja näinhän se on, työnantajan tulisi panostaa myös työntekijöiden hyvinvointiin, sama lainalaisuus pätee. Moneen kohtaan voisi valmentajan tilalle kirjoittaa työnantaja ja valmennettavan tilalle työntekijän.

Valmentaminen ja itsensä johtamistaidot

Ne tavoitteet. Suorastaan vaadin valmennettavalta omat tavoitteet. Valmentaja saattaa tehdä vaikka kuinka hienot tavoitteet pyydettäessä, mutta nehän pitää aina olla valmennettavan omat tavoitteet. Tavoitteiden suunnittelussa olisi hyvä käyttää vaikka SMART-tavoitteen asettamisen työkalua. S tarkoittaa tarpeeksi selkeää, M on mitattavaa, A on aikaan sidottu, R on realistinen ja T on tarpeellinen tai merkityksellinen.

Työelämässä yrityksen tavoitteet on määritelty johdon puolesta. Kysymys kuuluu: kuinka työntekijä kokisi ne myös omikseen? Jos jokainen työntekijä antaisi omat tavoitteensa yritykselle, voisi se näyttää ulospäin hieman sekavalta, mutta parhaimmillaan kaikkien tavoitteet voivat olla yhtenevät. Yrityksen arvojen pohjalta kannattaisikin rekrytointiprosessiin panostaa siten, että kaikki pelaisivat samaan pussiin samojen arvojen kautta. 

Valmentajan tulee olla hyvin ammattitaitoinen siinä, että hän osaa antaa vapautta valmennettavalleen sopivassa määrin. Se ei ole sitä, että valmennettava tuntisi olonsa turvattomaksi ja jää tuetta, koska valmentaja antaa liikaa vapautta. Jälleen kerran se, että osaat valmentajana tulkita, mutta myös valmennettava osaa pukea sanoiksi tunteet ja pystyä puhumaan rehellisesti minkälaista kuormitusta elämässä on. Tämä dialogi palvelee molempia.Tuki valmennettavan tehdyissä päätöksissä valmentajalta ja hänen omat arviot suorituksestaan ovat tärkeitä. Oppimisen hyvä ilmapiiri on osallistava ja kiireetön. Itsearviointi on mainio työkalu, johon valmentajan on helppo tarttua.

Yhtä aikaa kaikkein pelottavinta, toisaalta helpottavinta ja toisaalta joskus (onneksi harvoin!) turhauttavinta koutsin näkökulmasta on se, että itse asiassa valmennettava on kuitenkin viime kädessä itse vastuussa siitä, että hän harjoittelee ja pitää kiinni sovitusta. Se vaatii luottoa molemmin puolin.

Valmentajana mua motivoi työhöni aivan itsestään selvät asiat, kuten valmennettava joka tekee suunnitellut treenit ja tulee ajoissa paikalle. Aivan super motivoivaa on pystyä auttamaan ja saavuttamaan valmennettavan asettamat tavoitteet. Ja hei, muistetaan juhlia jokaista pientä ja suurta onnistumista!