Otetaanpa pohdintaan CrossFitin turvallisuus. Vanhempainvapaalla ehtii kaikkea pohdiskella ja tää on yksi niistä. Tekstistä tuli loppujen lopuksi kuin oppari, joka lähtee rönsyilemään aiheesta. Mutta koska kaikki liittyy kaikkeen, niin otin rönsyilitkin mukaan. Syy miksi tämä aihe on pyörinyt mielessä on se, että CrossFit valmentajana tunnen, että minulla on vastuu myös puhua turvallisuudesta, eikä lakaista 8.8.2024 päivää maton alle missään nimessä.
8.8.2024 on päivä, joka on minulle henkilökohtaisesti merkittävä, mutta myös CrossFit-yhteisölle. Samana päivänä, kun toinen lapseni syntyi, menehtyi CrossFit Games -kilpailuissa moninkertainen CF Games -urheilija Lazar Dukic. Kolmena edellisenä vuonna hän oli sijoittunut top kymppiin kokonaiskisassa. Tapaturma sattui kilpailun ensimmäisessä lajissa, vaikka Dukic oli yksi ensimmäisen lajin vahvimmista urheilijoista. Tapahtuma on äärimmäisen traaginen, ja siitä on raportoitu laajasti, myös Suomessa.
Shokki tapahtumasta
Kirjoitan tästä ainoastaan sen perusteella, mitä tiedämme ja miltä asiat näyttävät ulkopuolelta katsottuna. On paljon mitä emme tiedä ja siksi tilaa spekulaatiolle jää.
Lyhyesti: Dukic menehtyi uinnin aikana, lähellä maaliviivaa. Livestreamilla näkyi hänen lähestyvän maalia, kunnes hän katosi. Lähellä oli kaksi vapaaehtoista hengenpelastajaa, mutta he eivät havainneet, mitä tapahtui. Viikkoja myöhemmin urheilijan veljeltä kuultiin, että ruumiinavauksessa sydänkohtaus voitiin sulkea pois. Tapahtuma on järkyttävä, ja moni lajin parissa oleva kysyy, miten näin saattoi käydä. Mikään vastaus tai jossittelu ei kuitenkaan tuo Lazar Dukicia takaisin.
Useat urheilijat kertoivat olleensa vaikeuksissa vedessä. Vesi oli kuumaa kuin kylpyvesi, näkyvyyttä ei ollut, ja aurinko paistoi suoraan silmiin järvellä. Texasin yölämpötila oli 30 astetta ja päivällä 40. Yksi urheilija kertoi olleensa lähellä hukkua (Buttery Bros, 2024).
Ironista kyllä, Lazar Dukic oli työskennellyt alle parikymppisenä hengenpelastajana Amerikassa hetken aikaa ja hänellä oli vahva tausta vesipallosta. Dave Castron podcastissa hän puhuu “ensimmäisen lajin mokauksista”, jotka olivat vaivanneet häntä aiemmissa CrossFit Games -kisoissa ja nyt toivoi välttävänsä sen. Hän kertoi olleensa nyt paremmin valmistautunut mitä aiemmissa kisoissa. Podcastissa puhutaan paljon hänen vahvuudestaan uimarina (CrossFit Games Podcast, 2024)
Turvallisuus ja sen puute
CrossFitin brändi on vahva ja arvokas. Näin varakkaalla yrityksellä olisi varmasti resursseja panostaa parempaan turvallisuuteen vuoden pääkisoissa. Uinnin aikana paikalla olisi pitänyt olla enemmän kuin kaksi vapaaehtoista. Kisat tulisi järjestää urheilijoiden turvallisuus edellä. Jälkiviisaus ei ole harvinaista tässä tilanteessa. Lazar Dukic ja muut huipputason urheilijat olivat pyytäneet tämän vuoden alussa organisaatiolta avoimuutta lajien osalta – erityisesti siitä, kuinka monta niistä on ulkona. Tämän tiedon puute vaikuttaa valmistautumiseen ja siten turvallisuuteen.
Peruswodeilla kaikki tehdään turvallisuus edellä. Miten on mahdollista, että CrossFit kisan päänäyttämöllä tätä ajatusta ei sovelleta?
CrossFitin arvoituksellisuus erottaa sen muista lajeista. Kisojen lajeja ei paljasteta etukäteen, ja urheilijoiden täytyy valmistautua kokonaisvaltaisesti. Voisiko lajit kuitenkin paljastaa aiemmin, jotta urheilijat voisivat valmistautua paremmin ja loukkaantumisriski vähenisi?
Kun tapaturma sattui, mieleeni tuli eräs asiansa osaava fysioterapeutti, joka työskentelee CrossFitin parissa monen muun lajin ohella. Muistan hänen Instagram-postauksensa noin vuosi sitten. Korjatkaa, jos muistan väärin, mutta aihe oli jotakuinkin näin: Pyritäänkö CrossFit kisoissa vain saamaan mahdollisimman moni loukkaantumaan? Mietin silloin vähän hämmentyneenä, että eihän se näin ole tai ehkäpä: eihän se näin VOI olla?
Nyt traagisen tapahtuman varjossa, tulee kysymys mieleen, että pitäisikö kysyä enemmin ”vasta nytkö tämä tapahtui”, ennemmin kuin ”miten tällaista voi tapahtua”? Tarkoitukseni ei ole olla provosoiva, vaan aidosti mietin tätä. Pitäisikö lajin sisälläkin herätä siihen, että muutosta tarvitaan ja rajusti? Loukkaantumiset kisoissa ovat yleisiä. Lopputulos ei saisi olla mahdollisimman monta kisaajaa ”pää kainalossa.”
CrossFitin tarkoitus ja vastuu
CrossFit ei ole vain Games, mutta Games on merkittävä osa lajia. Lajin kehittäjä Greg Glassman näki CrossFitin välineenä parantaa terveyttä.
Yleisesti on ajateltu, kuten Brent Fikowski sanoo postauksen ekalla videolla, Dave Castron keskittyvän löytämään ihmisten murtumispisteen kilpailun kautta. Castro sanoo podcastissa pohtivansa lajeja siitä näkökulmasta, mitä ei kukaan osaisi kuvitella esimerkiksi yhdistää kuten uinti ja bar muscle upit. Heti tulee mieleen, että kuinka turvallista on märkänä ja tanko liukkaana tehdä vaativaa voimisteluliikettä kuin bar muscle up?
CrossFit on vielä nuori laji, mutta sen vaikutus ja suosio ovat kasvaneet nopeasti. CrossFit saleja on maailmalla yli 13 000 ja harrastajia yli 4 miljoonaa. Uusista harrastajista 70 % jatkaa lajin parissa ja yli vuoden harrastaneista 91 % pysyy mukana. https://worldmetrics.org/crossfit-growth-statistics/
Monille CrossFit on yhtä kuin CrossFit Games ja huippukuntoiset urheilijat. Kuitenkin lajin harrastajille CrossFit on enemmän kuin tapahtuma– terveys edellä tapahtuvaa kuntoilua, johon kuka tahansa voi osallistua.
Valmentajan rooli turvallisuudessa
Tästä on tehtävä erillinen blogi postaus tulevaisuudessa, koska aihe on niin laaja ja mielenkiintoinen. Mutta lyhyesti tässä: valmentajilla on suuri vastuu, erityisesti aloittelijoiden kohdalla. Valmentajien tehtävänään on opastaa tekniikoissa ja seurata, että harjoittelu tapahtuu turvallisesti. Tutkimustieto osoittaa, että suurin loukkaantumisriski on kilpailijoilla, mutta myös aloittelijoilla, jotka tekevät liikkeitä huonoilla tekniikoilla. Usein aloittelijoilla on vajeita liikkuvuudessa, jolloin liikkuvuuden edistäminen aloittaen kevyemmillä painoilla on suositeltavaa, sanoisin välttämätöntä. Valmentajalla ja salin kulttuurilla on suuri vaikutus siihen miten harjoittelija riskeeraa tai on riskeeraamatta tunnilla. Valmentajan rooli on myös huomauttaa ja korjata harjoittelijan suorituksia, vaikka se ei aina olisi mieluisaa kuultavaa harjoittelijalle. Mutta jos valmentajan palaute auttaisi harjoittelijaa kehittymään, kannattaisi harjoittelijan ottaa palaute lahjana vastaan.
CrossFit-salien määrä on kasvanut hurjasti vuodesta 2005, joten kaikkia saleja ei voida varmastikaan täyttää kokeneilla ammattilaisilla, varsinkin kun valmentajien tuntikorvaus ei ole linjassa kokemuksen kanssa. Pelkkä viikonloppukurssi ei riitä tekemään kenestäkään asiantuntijaa. Kokemus ja jatkuva kouluttautuminen ovat avainasemassa. Kuitenkin monelle työskenteleminen CrossFit koutsina voi olla hyvä ponnahduslauta uralle. Tärkeintä tuolloin on kokeneempien valmentajan/valmentajien läsnäolo tunneilla eli observoidaan uuden valmentajan työtä ja annetaan rakentavaa palautetta. Huom: ei koskaan harjoittelijoiden nähden, vaan sivussa. Hyvä olisi myös, että kaikki valmentajat osallistuisivat ahkerasti toistensa tunneille, jotta tietotaito karttuu ja yhteiset pelisäännöt muodostuu. Ja erityisesti, jotta laatu säilyy.
Tulevaisuus
Kun jotain traagista tapahtuu, syyllistä on helppo etsiä. Täytyy muistaa, että CrossFit ei ole ihminen, vaan brändi, jota muokkaavat ihmiset. CrossFitin pääkonttorilla on vastuu, siitä ketä siellä on palkkalistoilla, mutta ei pidä yksinkertaistaa asiaa syyttämällä yhtä tahoa. Tragedian suhteen odotetaan faktoja mitä oikeasti tapahtui ja tehdään niiden mukaan johtopäätökset vastuullisista.
Laji ja sen nimi kantavat vahvaa vetovoimaa, joten sitä tulee kohdella niin, että sillä on vetovoimaa myös jatkossa. CrossFitin vahvuus ja kivijalka on sen yhteisö. Siksi kasvavat trendit kuten virtuaaliset tunnit tuskin tulevat ajamaan CrossFitin yli. Ihmisen läsnäolo toiselle kasvotusten on tärkeää. CrossFittaajien yhteisö on samanmielisten ihmisten leikkipaikka, jossa kiipeillään, seisotaan käsillä ja nostellaan painoja, unohtamatta temppuja leuanvetotangolla. CrossFitin yhteisö ja sen vahva identiteetti tulevat todennäköisesti pitämään lajin suosittuna jatkossakin.
Tulevaisuudessa lajin pitää kuitenkin kehittyä ja turvallisuus on yksi keskeisimmistä teemoista. Turvallisuus harjoittelijoille tulee laadukkaasta valmennuksesta ja salin kulttuurista ylipäätään. Salien omistajat: pitäkää hyvä huoli koutseistanne, he ovat salinne kasvot. Varmistakaa heidän tietotaito.
Kulttuuri oli toinen iso asia liittyen turvallisuuteen: katsokaa, että kaikki salin harjoittelijat noudattavat samoja standardeja. Onko salin kulttuuri sellainen, jossa no repit hyväksytään vai kitketäänkö niitä ahkerasti pois? Täytyy muistaa, että harjoittelijat observoi myös toisiaan ja jos joku menee sieltä mistä aita on matalin, moni voi seurata perästä. Valmentajan tehtävä on paljastaa puutteita, mutta myös vahvistaa vahvuuksia. Luoda henkeä, jossa kaikkien on hyvä ja turvallista urheilla.
Kisojen suunnittelussa minulla ei ole kokemusta, mutta voisin kuvitella, että suunnittelussa voisi käyttää tekoälyä apuna, jotta se mitä yhdet aivot pelkästään ei pysty kuvittelemaan, tekoäly voi täyttää gappeja. Turvallisuus voisi mahdollisesti lisääntyä myös kisojen järjestäjien kasvavasta avoimuudesta ja siitä, että vallitsevat sääolosuhteet otetaan myös huomioon.
Leena Hietanen 