Toisesta raskaudesta ja sektiosta on nyt kulunut vuosi. Nämä 12 kuukautta menivät hujauksessa!
Vuodessa vauva oppii kääntymään, ryömimään ja ehkä jo kävelemään ja puhumaan. Minä taas toivuin leikkauksesta asenteella: tuleen ei pidä makaamaan.
Hormonimyrskyjen tulon tiesin, mutta silti ne yllättivät. Samoin se, kuinka haastavaa palautuminen oli ihan kaikesta.
Tällä kertaa oma jaksaminen oli kuitenkin paremmalla tasolla kuin ensimmäisen lapsen jälkeen. Ei menty kaikkea vaikeimman kautta.
Sektiosta toipuminen
Sektion jälkeen mitään raskasta ei saa nostella 8 viikkoon. Se tuntuu pitkältä ajalta, kun haluaisi vain nopeasti päästä takaisin kuntoon.
Vaunulenkit olivat sallittuja, ja niitä teinkin paljon ensimmäiset kaksi kuukautta.
Kun pääsin salille, fiilis oli mahtava. Aloitin maltilla ja tein mm. paljon yhden raajan liikkeitä, jotta puolierot tasoittuisivat ja loukkaantumisia voisi välttää. Tästä kirjoitinkin aiempaan blogipostaukseen.
Talvella tuli kuitenkin taukoa: pari kuukautta lähes ilman treeniä huonojen öiden ja sairastelujen takia. Jaksaminen oli nollissa.
Kuuden kuukauden kohdalla pääsin taas treeniin kiinni ja aloitin varovasti juoksun. Lantionpohja kertoi kyllä heti, jos treeni oli liian iskuttavaa.
Toisen lapsen jälkeen itsensä kuunteleminen on helpompaa. Ehkä kokemuksella on osuutensa.
Juoksemisen ilo
Kestävyyskunto oli päässyt heikoksi pitkän tauon jälkeen. Jo maaliskuussa tajusin, ettei toukokuun puolimaraton olisi realistinen.
Olin ilmoittautunut kisaan jo raskausaikana, ja se motivoi koko edellisen syksyn ja talven treeneihin. Vaikka lopulta juoksin vain viiden kilometrin matkan, se oli juuri sopiva.
Opin taas, ettei kannata ottaa turhia riskejä loukkaantumisesta.
Tein myös huomion: tärkeintä kisatapahtumaa ei ehkä kannata laittaa heti kevään alkuun – ainakin meillä kevät meni sairastellessa.
Kehitys kesällä – 9 kk synnytyksestä
Kesällä kunto nousi selvästi. Pisin matka tuli tehtyä vauvan 1-vuotispäivänä: 13 km.
Matka eteni maltillisella vauhdilla, mutta huomaan kehityksen: jokaisella pitkällä lenkillä ne vaikeimmat viimeiset 3 km siirtyvät aina vähän myöhemmäksi.
Aluksi treenipäivän jälkeen olin ihan poikki, mutta nyt jaksan jo hyvin joka toinen päivä treeniä: juoksua ja voimaa vuorotellen. Viikossa kertyy 3–4 treeniä.
Voima mahdollistaa juoksun
Ilman voimaharjoittelua olisin todennäköisesti ollut jo sairastuvalla. Kun jalkoihin tulee voimaa, juoksu kulkee helpommin.
Vähemmän voimaa = laiskempi juoksutuntuma. Ennen kaikkea tiedän, että voin parantaa itseäni järkevällä treenillä.
Älä siis juoksijana tai minkä tahansa lajin harrastajana skippaa voimatreenejä. Ne mahdollistavat kehityksen.
Haluatko järkevän treeniohjelman?
Tarvitsetko ohjelmoinnin lajisi kylkeen, henkilökohtaista opastusta salille tai kotiin – tai treenit yritykselle?
Ota yhteyttä, niin tehdään juuri sinulle sopiva suunnitelma.
Palaan pikkuhiljaa vanhempainvapaalta töihin ja otan vastaan uusia valmennettavia resurssien mukaan. ☺️🙌🏻
Leena Hietanen 