Nyt kun useampi aloittaa vuoden alusta projektin ”saada itsensä kuntoon” ja kun puhkutaan intoa vuoden alussa, mielessä ei välttämättä vielä ole, mitä sitten teet, kun into laantuu. Mutta itse asiassa pitäisi olla. Tee pohjatyötä sen eteen, että kartoitat syyt, MIKSI lähdet alun perinkään liikkeelle. Onko kyse sisäisestä vai ulkoisesta motivaatiosta?
Innon laantuminen on se kriittinen hetki, jossa nähdään, jääkö tämäkin aloitettu projekti hetkelliseksi vai jatkuuko se siitä huolimatta, että ei millään jaksaisi eikä kiinnostaisi. Tämä yleensä sisältää hirveän monta syytä, miksi kaikki muu tuleekin sitten oman terveyden edelle. Tarkoin tehty tavoitekartta, jossa MIKSI perustuu sisäiseen motivaatioon, vie yleensä alkuhuuman loputtua suvantovaiheen yli. Sisäinen motivaatio luodaan omaehtoisuudella, mielihyvän kokemisella, kyvykkyyden kasvulla ja merkityksellisyydellä.
Alussa on siis kaikkein tärkeintä varautua siihen, että jossain vaiheessa mikään ei kiinnosta. Silloin muista MIKSI. Toistan tämän: varaudu jo henkisesti siihen, että alun jälkeen mielenkiinto voi lopahtaa. Ja tiedä, että se kuuluu prosessiin. Se on aivan normaalia. Ei urheilijoillakaan ole koko ajan suunnatonta intohimon paloa pitkään puurtamiseen. He toistavat vaikkapa sitä tärkeää peruskestävyyslenkkiä viikosta toiseen samalla lenkkipolulla. Silti se tehdään, vaikka ei kiinnostaisi. Mutta he tuntevat MIKSI he sitä tekevät.
Ymmärretään harjoittelun merkityksellisyys ja se, että jatkuvuus tuottaa tulokset.
Mun somekuplassa tuntuu olevan todella paljon jo treenaavia ihmisiä. Mun missio on kuitenkin saada myös ne ihmiset liikunnan pariin, jotka ovat arkeutuneet inaktiiviseen elämään.
Joten haluaisin välittää tämän viestin erityisesti niille, jotka eivät ole saaneet liikkumisesta elämäntapaa, mutta haluavat aloittaa sen.
Pyydän sinulta siis, hyvä someseuraajani, palvelusta → jaa tämä julkaisu. Tai vinkkaa tästä läheisellesi, jonka kanssa olet puhunut liikunnan aloittamisesta.
Leena Hietanen 